Motivaatio

Osuva otsikko. Tää on just niin mua, alotan jotain innoissani mut sit nopeesti se into uupuu ja jää kesken. 

Mutta siis motivaatio. Asia, jonka takia jaksaa/haluaa/yrittää tehdä jotain. Varmaan yleisin motivaatio liittyy liikuntaan. Joillain sitä on, joillain ei. Helppo, mutta aika ajoin vaikee löytää. 

Itelläni motivaatio liittyy liikuntaan. Urheilen, koska se on kivaa ja tulee hyvä mieli. Mutta mun motivaatio on se, mitä sieltä peilistä tulee sit jonkun ajan kuluttua näkymään. Mä haluun peilistä kattoessa ihastella ja hymyillä ja sanoa ääneen "wau". Haluun kattoa peiliin ja ruveta lesboks koska sieltä kattelee joku miellyttävän näkönen nainen. Okei, toi meni ehkä vähän yli :D

Mä tiedän että mun täytyy tehdä töitä sen eteen että mun motivaatio "muuttuu eläväks". Mä haluun että jotkut kattoo mua ja ajattelee "mäki haluun näyttää tolta". Niinkun mäkin liian usein itteäni vertailen muihin. Nään päivittäin mun mielestä täydellisiä kroppia (kiitos instagram...) ja liian usein ajattelen että "kunpa...". Haluun myöhemmin katella niitä kuvia ja huomata että en enää kato niitä kateellisena. Tiedän että mun täytyy vaan tehdä töitä ja paljon. Nyt se saattaa tuntua kaukaiselta, mutta ei sitä saa pakettina postista. 

Aina kun multa on motivaatio karkuteillä, ajattelen ettei sitä enää löydy ja kaikki työ on turhaa eikä mitään tuu ikinä tapahtumaan. Mut sitten mä raahaan itteni salille ja muistan miks mä sitä teenkään. Ensinnäkin siks, että treenaaminen on kivaa, hauskaa ja siitä tulee hyvä mieli. Haluun voittaa itteni ja päästä mun tavoitteeseen.

Nyt meen tiskaamaan, johon ei melkeinpä ikinä löydy minkäänlaista motivaatiota. Se on vaan tehtävä yhteisen hyvän vuoksi. 

Tätä oon kuunnellu paljon nyt viime aikoina, kova!

-Ida

Ihmiset salilla

Moi,

Kuinka moni myöntää mielessään vähätelleensä ylipainoista ihmistä jonka näkee kuntoilemassa? Tai miksei myös alipainoista. Jos nyt tunsit piston sydämessä, niin mieti miksi. Kenelle urheileminen on sallittua? Vastaus: Kaikille jotka sitä haluaa harrastaa. 

Uskallan väittää, että moni ajattelee jotain negatiivista ja vähättelevää jos näkee yli- tai alipainoisen ihmisen salilla, lenkillä tai jossain muussa urheiluaktiviteetissa. Miksi näin on? Eikö kuntosalit oo just sen takia että kaikki vois käydä siellä ja treenata oman tavoitteen mukaisesti?

Miksi pitää katsoa erilaisia ihmisiä salilla kieroon? Eikö kaikkia pitäis kunnioittaa niin salilla kun muuallakin. Mun mielestä ainakin on hienoa kun ylipainoiset ihmiset haluaa ja uskaltaa tulla salille. Silloinhan yrittää korjata "ongelmaansa". Uskon että on iso askel monilla ihmisillä alkaa käymään salilla just sen takia, että pelätään. "Mitäköhän ne muut nyt oikeen ajattelee..." ja sen tyylistä. Itse arvostan kaikkia salilla kävijöitä, sillä samasta syystä me kaikki siellä kuitenkin ollaan. Ei kenelläkään oo etuoikeutta, kaikki on samanarvoisia. Jos kuntosalit ois tarkotettu vaan timmeille ja lihaksikkaille ihmisille, ei mullakaan olis asiaa käydä siellä! 

Sitäkin näkee että yritetään "näyttää" toiselle, ihan tuntemattomalle että on vahvempi ymsyms. Siis ihan tarkoituksella. Vähätellään toisen painoja tai toistoja tai sarjoja. Sanoitta. Katseilla ja eleillä. Mistä lähtien treenailusta on tullu kilpailua muita salilla kävijöitä vastaan? Jokainen tekee oman kunnon mukaan. Miks pitää siis rupea elvistelemään, jos toinen tekee prässiä vaikka 42 kilolla ja ite pitää näyttää että pystyy 60kg. Vaikka ei sillä oikeasti tekiskään, eikä ois ikinä kokeillu. Siinä pitää olla jo itsetunnossa reikiä jos yrittää tiedostaen olla ns. "parempi". 

Sen mä ymmärrän kyllä, että kun treenataan tutun kanssa niin tulee pieni kilpailu. Se on ihan tervettä ja saa itsensä usein ylitettyä. Sinänsä kilpailu on tietenkin hyvä asia, mutta jos pitää kilpailla sen takia että näyttäis muiden silmissä "paremmalta", se menee jo vähän yli mun ymmärryksen. 

Tästä lähtien ajatelkaa mieluummin "Wau, hieno juttu!" sen sijaan että ajattelisitte "Mikähän tota vaivaa?" kun näette erilaisen ihmisen tai yli-tai alipainoisen ihmisen salilla. Meillä jokaisella on oikeus olla siellä, ihan mistä syystä tahansa!

Tästä sitten tän päivän treenibiisi, sai ojentajat ja haba kyytiä tän biisin tahtiin oikein kunnolla!

AWOLNATION - Sail

-Ida

Raaka aloitus; Pelko

Moi,

Oon jo pitkään miettiny uuden blogin alottamista. Onhan mulla noita aiemminkin ollut, mutta nyt siis ihan tosissaan. Pari viimeistä päivää on päässä vaan pyöriny kaikenlaisia ajatuksia ja oon miettinyt että mitä mä kirjoitan ja miten mä kirjoitan. Sain vihdoinkin käyttöä mun hienolle Supertrashin vihkolle, kun aloin sinne pistämään aina heti muistiin jonkun asian josta haluisin kirjoittaa. Uskokaa vaan, aika monta ranskalaista viivaa oon jo saanut muistiin.

Eli siis, teen nyt tämmösen raa'an aloituksen, en edes aio esitellä itseäni, koska haluan päästä suoraan asiaan. Teen ihan varmasti välilehden pian jossa kertoilen sitten enemmän ittestäni. Kunhan nyt vaan mainitsen jo aluksi, että en aio postailla mitään "päivän outfit", "tätä söin tänään", "shoppingday" ymsyms muita semmosia juttuja. No okei, ehkä saatan joskus vahingossa tehdä muutaman poikkeuksen, mutta pääasiassa haluan avata mun päätäni, siten miten parhaiten osaan eli, kirjoittamalla. Teen myös postauksia treenailusta, koska se on lähellä sydäntä ja aika iso osa mun elämää tällä hetkellä. Mutta siis pääasiassa valitan, raivoan ja avaudun. 

Mutta joo. Multa kysyttiin tossa vähän aikaa sitten että mitä mä pelkään eniten. Sairastumisien ja kuolemien lisäksi. Silloin mä en osannut vielä oikeen vastata. En ollu ikinä asiaa kummemmin miettinyt. Se kysymys jäi jotenkin vaivaamaan mua. Halusin löytää vastauksen, ja rupesin ihan toden teolla miettimään. Ja siis nyt ei puhuta mistään korkeanpaikankammoista ja hämähäkeistä, vaan ihan oikeesti elämästä ja elämisestä ylipäätään. Aika äkkiä mä sen vastauksen kyllä löysinkin. Tai itseasiassa monia; 

 Mä pelkään että mä joskus tuun vanhempana katumaan valintoja, joita mä teen nyt nuorena. Mä pelkään että mä kadun asioita joita mä en uskalla nyt tehdä. Mä pelkään että mä satutan jotain tärkeetä ihmistä niin pahasti, että mä en ite pysty käsittelemään asiaa. Mä pelkään että mä jumiudun johonkin tilanteeseen ja yritän sopeutua siihen. Mä pelkään että mä en uskalla elää täysillä. Että multa jää jotain kokematta koska mä en uskalla. 

Ja nyt kun oon löytänyt vastauksen siihen mitä mä oikeasti pelkään, oon aika pettynyt. Mä kun luulin että mä en pelkää mitään. Että mä oisin rohkea ja vahva. Mutta kun miettii, niin kukaan ei oikeasti voi olla täysin peloton. Oli sitten tämmösiä syvempiä pelkoja kun mulla tai niitä hämähäkkejä ja korkeita paikkoja ja muita.

Mä en välitä siitä lukeeko tai tuleeko näitä mun juttuja kukaan lukemaan ollenkaan. Tää vaan auttaa mua selvittämään päätäni pahimmissa aivosolmuissa. Mutta mä haluaisin, että jos satut lukemaan edes kerran jotain mun juttuja, niin pysähdy oikeasti miettimään. Sitä ihmisten pitäis oppia tekemään. Mäkin vasta opettelen sitä. Välillä vaan menee niin lujaa vauhtia eteenpäin, ettei edes ehdi pysähtyä miettimään ja ettimään että mitä siellä päässä oikeesti liikkuu. 

Mä haluan, että jos jollakin tulee jotain kommentoitavaa, ihan mitä ikinä vaan, niin kommentoikaa ihmiset. Kertokaa omia juttujanne, mitä ajattelette näistä, antakaa palautetta sekä huonoa että hyvää. Kello on paljon ja mulla on ollu pitkä päivä, mutta mun oli vaan aivan pakko saada jotain kirjotettua, varsinkin tää pelkoasia kun on jäänyt vaivaamaan. Jos tuntuu jotenkin keskeneräiseltä tää postaus, niin saattaa johtua mun väsymyksestä. Anteeksi siitä. 

Hyvää yötä vaan kaikille! Ja hei kyllä mä jatkossa laitan myös kuvia näihin ettei oo vaan tylsän näköistä tekstiä.

-Ida